Danzigin vapaakaupungin valuuttaa

Arkeologien mukaan Gdańskin linnoitus rakennettiin 980-luvulla, mutta vuotta 997 pidetään kaupungin perustamisvuotena. Silloin Pyhä Adalbert (puol. Wojciech) kastoi lähetysmatkallaan Gdańskin asukkaita ja mainitsi kaupungin ensimmäistä kertaa kirjallisesti.[1] Gdańskista tuli Pommerin herttuoiden hallitseman herttuakunnan keskus ja tärkeä kauppakaupunki.

1200-luvulla alueelle muutti lisää kauppiaita Lyypekin ja Bremenin hansakaupungeista. Pommerin herttuoista viimeinen, Mestwin II, luovutti kaikki maansa myöhemmälle Puolan kuninkaalle Przemysl II:lle. Tämän salamurhan jälkeen kaupunkia hallitsivat vähän aikaa Böömin ja Puolan kuninkaat. 1300-luvun alussa alueesta kiistelivät Brandenburg ja Puola. Seuranneessa sodassa alueen valloittivat saksalaisen ritarikunnan ritarit, jotka Puolan kuningas kutsui avuksi paikalle. Ritarikunta liitti alueen muitta mutkitta omiinsa, mitä seurasi sarja sotia ritarien ja Puolan hallituksen välillä. Kaliszin rauhassa vuonna 1343 ritarit saivat pitää Pommerin, mutta Puolan kuninkaille jäi feodaaliherruus alueella.

Danzigista, jolla nimellä kaupunki tunnettiin vuoteen 1945 asti, tuli osa hansaliittoa vuonna 1361.[1] 1400-luvun alussa käytyjen sotien jälkeen kaupunki oli taas vähän aikaa Puolan kuninkaiden hallinnassa, mutta vuonna 1411 se palasi ritarikunnalle. Vuonna 1440 Danzig liittoutui Elblągin (Elbing) ja Toruńin (Thorn) hansakaupunkien kanssa vastustamaan Saksalaisen ritarikunnan herruutta ja haki tukea Puolan kuninkaalta Kasimir IV:ltä. Seurannut kolmetoistavuotinen sota päättyi ritarikunnan tappioon.

1300-luvulta 1600-luvulle Danzig kasvoi voimakkaasti. Kaupungin omaisuus kärsi kuitenkin vahinkoa kolmikymmenvuotisessa sodassa vuosina 1618–1648. Kuningas Kasimir IV:n myöntämät oikeudet ja pääsy Puolan markkinoille tekivät Danzigista rikkaan satamakaupungin. 1500- ja 1600-luvut olivat kaupungin kaupan ja kulttuurin kulta-aikaa. Danzigiin muutti paljon ihmisiä erilaisista etnisistä ryhmistä: saksalaisia, puolalaisia, juutalaisia ja hollantilaisia.

Kaupunki kärsi 1700-luvulla sotien aiheuttamasta taloudellisesta ahdingosta ja muun muassa paiseruttoepidemiasta vuonna 1709. Puolan ensimmäisessä jaossa Danzigin saksankielinen asujaimisto taisteli itsenäisyyden puolesta, kun suurin osa Puolan Pommerista joutui Preussin vallan alle. Kaupunki jäi saarroksiin preussilaisten alueiden keskelle vuoteen 1793, jolloin senkin oli annettava periksi. Preussin valtakausi jatkui lyhyen Danzigin vapaakaupunkina olon 1807–1815 jälkeen, kunnes Danzigista tuli muun Preussin mukana osa Saksan valtakuntaa vuonna 1871. Preussin valta-aikana Danzig ei ollut erityisen keskeinen kaupunki.

 

Vanhaa Gdańskia

 

Kaupungin korkeita uudisrakennuksia

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Puolasta tuli itsenäinen, ja puolalaiset haikailivat Danzigia itselleen saadakseen vapaan pääsyn merelle liittoutuneiden lupauksen mukaisesti. Kaupunkia ei kuitenkaan annettu täysin Puolan hallintaan, vaan siitä tehtiin Danzigin vapaakaupunki, itsenäinen kaupunki Kansainliiton valvontaan. Tänä aikana kaupunkia hallitsi enimmäkseen sen saksankielinen väestönosa. Koska saksalaiset viranomaiset estivät puolalaisia asettumasta kaupunkiin ja häiritsivät heidän kaupankäyntiään, Puolan hallitus päätti rakentaa lähettyville uuden sataman, Gdynian, josta tulikin Puolalle tärkeä satamakaupunki. Vapaakaupunkiaikanaan gdańskilaiset saivat jopa omat postimerkit ja valuutan. Merkittävä osa Suomeen kieltolain aikana 1920-luvulla tulleesta alkoholista tuli Danzigin kautta[2] ja Danzigiin rekisteröidyillä laivoillalähde?. Puolalaisesta pirtusta käytetty yleisesti lempinimeä "Varsovan laulu"[3].

Saksan ja Puolan väliset kiistat Danzigin hallinnasta toimivat tekosyynä saksalaisten marssimiselle Puolaan 1. syyskuuta 1939 ja toisen maailmansodan syttymiselle. Toisena sotapäivänä Saksan joukot pääsivät Danzigiin asti ja surmasivat puolalaiset postinkantajat, jotka puolustivat postitoimistoa. Loputkin puolalaiset sotilaat antautuivat seitsemän päivän kuluttua. Saksan joukot valtasivat kaupungin ja karkottivat tai tappoivat tuhansia puolalaisia ja juutalaisia. Lokakuussa 1939 Danzigista ja muusta Puolan Pommerista muodostettiin saksalainen hallinnollinen alue Danzig-Westpreussen. Puolalaisia lähetettiin keskitysleireille, pääasiassa viereiseen Stutthofiin. Sivistyneistö murhattiin raa'asti.

Vuoden 1945 alussa Saksa alkoi evakuoida saksalaista siviiliväestöä kaupungista. 30. maaliskuuta neuvostojoukot, joissa oli myös puolalaisia sotilaita, valtasivat kaupungin saksalaisten joukkojen vetäydyttyä kaupungista. Seuranneina päivinä Puna-armeijalla oli kaupungissa vapaat kädet. Siviiliväestöä murhattiin, raiskattiin ja ryöstettiin, ja lopuksi vanhakaupunki sytytettiin palamaan, jolloin 90 % kaupungista raunioitui täysin. On arvioitu, että sotavuosina 40 prosenttia kaupungin asukkaista sai surmansa.

Liittoutuneiden Jaltan ja Potsdamin konferenssien (1945) päätösten mukaan Danzig annettiin sodan jälkeen Puolalle.[4] Puola ryhtyi Neuvostoliiton tukemana karkottamaan enemmistöasemassa ollutta saksalaisväestöä kaupungista. Tilalle siirrettiin puolalaisia niiltä alueilta, jotka Puola itse menetti Neuvostoliitolle. Gdańsk jälleenrakennettiin 1950- ja 1960-luvuilla,[1] ja siitä tuli kommunistisen Puolan tärkeä satama- ja teollisuuskaupunki. Jälleenrakennustöissä rekonstruioitiin paljon kaupungin vanhaa arkkitehtuuria ja poistettiin melkein kaikki saksalaisuudesta kertovat muistomerkit. Kaikki saksankieliset nimet vaihdettiin puolankielisiin.

Gdańskilla oli tärkeä osa Puolan kommunistihallituksen kaatamisessa. Siellä järjestettiin hallituksenvastaiset mielenosoitukset, jotka johtivat Puolan kommunistisen johtajan Władysław Gomułkan eroon joulukuussa 1970.[1] Kymmenen vuotta myöhemmin Gdańskin telakalla syntyi vapaa ammattiyhdistysliike Solidaarisuus (Solidarność), jonka vastustus johti kommunistisen hallinnon luhistumiseen vuonna 1989. Puolan presidentiksi valittiin sen johtaja Lech Wałęsa.

Gdańsk oli vuosina 1975–1998 Gdańskin voivodikunnan hallinnollinen keskus.

Gdańskin historiaa on kuvannut kaupungissa syntynyt saksalainen kirjailija Günter Grass sarjassaan Danziger Trilogie, johon kuuluvat romaanit Peltirumpu (Die Blechtrommel, 1959), Kissa ja hiiri (Katz und Maus, 1961) sekä Koiranvuosia (Hundejahre, 1963). Kuuluisia gdańskilaisia ovat Grassin lisäksi muun muassa fyysiko Gabriel Fahrenheit ja tähtitieteilijä Johannes Hevelius.