Gierin akvedukti (ranskaksi Aqueduc du Gier) on muinainen roomalainen akvedukti, joka rakennettiin luultavasti 1. vuosisadalla jKr. mikä on nyt Itä-Ranska. Se on pisin ja parhaiten säilynyt neljästä roomalaisesta akveduktista, jotka palvelivat Rooman Gallia Lugdunensisin provinssin kasvavaa pääkaupunkia. Se sai vettä Rhônen pienen sivujoen Gierin lähteestä Mont Pilatin rinteiltä, u200bu200b42 kilometriä Lyonista lounaaseen.

Seuraten kiemurtelevaa polkua klo. 85 km (53 mi) pituinen Gier-joen akvedukti on pisin tunnettu roomalaisista akvedukteista. Sen reittiä on jäljitetty yksityiskohtaisesti lukuisten jäänteiden jälkeen. Poistuessaan Massif du Pilatin ylängöistä, Loiren departementista, akvedukti halaa pinnan kohokuviota ja ylittää Rhônen departementin, kulkee Mornantin, Orliénasin, Chaponostin ja Sainte-Foy-lès-Lyonin kautta Lyoniin.

Se hyödyntää laajuudessaan koko roomalaisten akveduktirakennustekniikoiden valikoimaa, ja sen kaltevuus on keskimäärin 0,1 % tai metri kilometriä kohden. Siellä on 73 km (45 mailia) katettuja ojia, joihin on laskettu betonirumpu, joka on 3 m korkea ja 1,5 m (4,9 jalkaa) leveä, ja joka on upotettu jopa 4 metrin syvyyteen maanpinnan alle. Akvedukti kulkee 11 tunnelin läpi, joista yksi Mornantin lähellä on 825 metriä (2 707 jalkaa) leveä. Siivous- ja korjaustyöt tehtiin 77 metrin (253 jalan) etäisyydellä sijaitsevien kaivojen kautta. Ulkoilmassa on noin kolmekymmentä osuutta. Seiniin ja holvikaariin on koottu kymmenen osuutta, jotka tarjoavat upeimmat näkyvät akveduktin jäännökset (kuvat).

Neljä käänteistä sifonitunnelia ylittää Durèzen, Garonin, Yzeronin ja Trionin erityisen syvät ja leveät jokilaaksot korkeille kaarille nostetuilla putkisiloilla. Näissä vesi täytti rinteen reunassa olevan upotetun säiliötornin (castellum). Säiliö toteutti siirtymän avoimen kanavan virtauksen ja lyijyputken välillä. castellumista kuljetettiin vettä, nyt paineistettua, ilmatiiviissä lyijyputkissa, jotka oli asetettu rinnakkain, juotetuilla liitoksilla, alas laakson rinnettä joen ylittävän sillan yli – jonka laiturit ja kaaret ovat järjestelmän merkittävimmät jäännökset - ja ylöspäin vastakkaista rinnettä ylöspäin, säiliöön, joka on hieman alempana kuin yläsäiliö, menettäen prosessissa vain pienen hydraulisen pään. Käänteiset sifonit välttelivät syvien laaksojen silloitumisen kaareiden kaarien päälle, kuten Pont du Gardissa, mikä merkitsee tällaisen järjestelmän rajaa.