İstiklal Caddesi on yksi Istanbulin kuuluisimmista kaduista. Se sijaitsee historiallisessa Beyoğlun kaupunginosassa ja on noin parin kilometrin pituinen. Se johtaa Galatan sillan läheisyydessä olevan mäen päältä Galatan tornin juurelta Taksim-aukiolle. (Halutessaan voi mäkiosuuden kulkea maailman toiseksi vanhimmalla Tünel'in metrolla, rak. v. 1874 - 1875). Katu on suljettu autoliikenteeltä, mutta sen sijaan sillä liikennöivät vanhanmalliset raitiovaunut. Kadulla ja sen liikkeissä vierailee päivittäin noin kolme miljoonaa ihmistä. İstiklal Caddesin varsilla sijaitsee lukuisia kauppoja, musiikkiliikkeitä, kirjakauppoja, taidegallerioita, elokuvateattereita, teattereita, kirjastoja, kahviloita, pubeja, yökerhoja, leipomoita ja ravintoloita. Kadunvarren rakennukset edustavat 1800-luvun turkkilaista arkkitehtuuria.

İstiklal Caddesin varrella sijaitsee monia historiallisesti, uskonnollisesti ja poliittisesti tärkeitä rakennuksia, kuten Çiçek Pasajın taidegalleria, Santa Marian ja S. Antonio di Padovan roomalaiskatoliset kirkot, ortodoksisen kirkon Haghia Triada sekä muun muassa armenialainen kirkko, moskeijoita ja synagogia. Kadulla sjaitsevat myös Ranskan, Kreikan, Venäjän, Espanjan, Ruotsin, Alankomaiden ja Ison-Britannian konsulaatit.

Ottomaanien valtakunnan aikana Istiklal Caddesi oli nimeltään Cadde-i Kebir (Suuri avenue) ja se oli osmaniälymystön suosima paikka. Erityisesti nykyisen Italian ja Ranskan alueilta tulleet levantiinit asuttivat aluetta.

1800-luvulla monet eurooppalaiset matkailijat, jotka saapuivat Istanbuliin, eli "Idän Pariisiin", saapuivat ensimmäiseksi İstiklal Caddesille, joka on puoliksi eurooppalainen ja puoliksi aasialainen^selvennä.

Kun Turkki julistettiin tasavallaksi 29. lokakuuta 1923, kadun nimi muutettiin İstiklaliksi, joka suomeksi tarkoittaa itsenäisyyttä.