Kotor (serb. Котор, kroatiaksi Kotor, ital. Cattaro, kreik. Ασκρηβιον, Askrèvion ja lat. Acruvium) on kaupunki ja kunta Montenegron lounaisosassa Adrianmeren ja siitä työntyvän Kotorinlahden rannalla. Kunta rajoittuu lännessä Bosnia ja Hertsegovinaan. Kotorin kuntaan kuuluvat Dobrotan, Risanin ja Perastin pikkukaupungit sekä monia pieniä asutuskeskuksia Kotorinlahden rannoilla. Dobrota ja Kotorin kaupunki muodostavat kuitenkin yhtenäisen kaupunkialueen.
Kotor mainitaan ensimmäisen kerran 168 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tuolloin se tunnettiin nimellä Acruvium, Ascrivium, tai Ascruvium ja se kuului Rooman Dalmatian provinssiin. Keisari Justinian rakennutti linnoituksen Acruviumin yläpuolelle vuonna 535. Tämän linnoituksen ympärille kehittyi todennäköisesti uusi kaupunki, sillä 900-luvulla Konstantinos VII mainitsee Alemman Cattaron. Saraseenit ryöstivät kaupungin vuonna 840.
Vuonna 1002 kaupunki kärsi vaurioita Bulgarian miehitettyä sen ja seuraavana vuonna Bulgarian tsaari Samuil antoi kaupungin Serbialle. Paikalliset asukkaat kuitenkin nousivat kapinaan yhdessä Ragusan kaupungin kanssa. Kapinointi loppui vasta vuonna 1184, jolloin heille myönnettiin vapaavaltion arvo ja muita etuja kuten säilyttää tasavaltalainen hallinto, oikeuteen tehdä sopimuksia ja käydä sotia. Dominikaani- ja fransiskaanimunkit perustivat kaupunkiin luostarit 1200-luvulla.
1300-luvulla Cattaro (kuten kaupunkia tuolloin kutsuttiin) kilpaili kaupankäynnissä läheisen Ragusan tasavallan kanssa, mikä ärsytti Venetsian tasavaltaa. Serbian valtakunnan romahdettua 1389 ja jouduttua Ottomaanien haltuun Kotor jäi ilman suojelijaa. Pian tämän jälkeen sen valloitti ensin Venetsian tasavalta ja sitten Unkarin kuningaskunta. Vuonna 1420 kaupunki siirtyi uudelleen Venetsialle.
Kotor oli ottomaanien piirittämä vuosina 1538 ja 1657, vuonna 1572 kaupungissa riehui musta surma ja vuosina 1563 ja 1667 kaupunki kärsi vaurioita maanjäristyksissä.
Campo Formion sopimuksella Kotor siirtyi Venetsialta Habsburgien hallitsemalle Itävallalle vuonna 1797. Mutta vuonna 1805 Kotor luovutettiin Pressburgin sopimuksella Italian kuningaskunnalle, joka oli tuolloin Ranskan keisarikunnan vasallivaltio. Todellisuudessa Kotorissa piti tuolloin kuitenkin valtaa Venäjän laivaston päällikkö Dmitri Senjavin. Venäläisten lähdettyä vuonna 1810 Kotor liitettiin Ranskan keisarikunnan Illyrian provinssiin.
Vuonna 1814 Kotor palautettiin uudelle Itävallan keisarikunnalle Wienin kongressissa. Kotorilaiset ja muut Itävallan vallan alla olevat montenegrolaiset yritettiin saada Itävallan armeijan palvelukseen, mikä johti kahteen kapinaan vuosina 1869 ja 1881. Näistä ensimmäisessä Itävalta joutui perääntymään, mutta palautti valtansa jälkimmäisessä.
Ensimmäisessä maailmansodassa Kotorissa käytiin taisteluita Itävalta-Unkarin ja montenegrolaisten välillä. Vuonna 1918 kaupunki liitettiin Jugoslavian kuningaskuntaan ja tuolloin kaupungista alettiin käyttää nimeä Kotor. Vuonna 1945 alue tuli kuulumaan Jugoslavian kuuluvaan Montenegron sosialistiseen tasavaltaan ja Jugoslavian hajottua 1990-luvun alussa se tuli kuulumaan Serbian ja Montenegron valtioliittoon.
Aina 1900-luvun alkuun asti enemmistö Kotorin ja sen ympäristön asukkaista oli kroaatteja ja toinen merkittävä ryhmä oli serbit. Nykyisin kroaattien määrä on laskenut huomattavasti, ja enemmistön muodostavat montenegrolaiset. Kotor on kuitenkin edelleen Kroatian katolisen kirkkoon kuuluvan Kotorin hiippakunnan pääkaupunki.
Lisää uusi kommentti