Okavangon suisto eli Okavangon suoalue on Okavangojoen muodostama alluviaalikeila Kalaharin laidalla Botswanassa. Alue on vuodesta 2014 ollut Unescon maailmanperintökohde. Suistoalue alkaa Namibian puolelta Popan putouksista, mutta varsinainen suisto noin sadan kilometrin päästä putouksilta. Suisto on muodostunut kahden siirroslinjan väliin. Ne pakottavat Okavangon veden levittäytymään ja muodostamaan viuhkamaisen suistomuodostelman.

Okavango jakaantuu suistossa neljään pääkanavaan ja ne edelleen pienempiin jokiuomiin. Vedenpinta on korkeimmillaan huhtikuussa, ja laajimmillaan suisto peittää keskimäärin 9 000 neliökilometrin alueen. Pääosa sinne virtaavasta vedestä haihtuu ilmaan, ja vain pieni osa siitä päätyy suistosta lähteviin, Kalaharin alueelle lopulta kuivuviin jokiin. Suisto on jatkuvassa muutoksessa: vesi etsii uusia reittejä, ja sen keskellä kasvaa uusia saaria. Suiston uomien elinikä on vain noin sata vuotta, sillä sedimentit ja kasvillisuus tukkivat niitä ja aiheuttavat veden purkautumisen reunustaville tulvatasangoille.

Vain Brasilian Pantanal on Okavangon suistoa monimuotoisempi kosteikko. Suiston alueelta löytyy monenlaisia elinympäristöjä. Pysyvän veden alueen papyruskaisla ja ruo’ot muodostavat tiheitä yksipuolisia kasvustoja, mutta kausittaisten tulvatasankojen kasvilajisto on huomattavasti monipuolisempaa. Nisäkäslajisto tunnetaan erityisesti suurista nisäkkäistä, ja Moremin riistansuojelualueen nisäkäsbiomassa on eteläisen Afrikan suurin. Monien suurten nisäkkäiden, kuten savanninorsun, virtahevon ja kafferipuhvelin, yksilömäärät ovat jopa nousussa. Suiston linnusto on myös monipuolista, ja suisto on esimerkiksi ruskokurkkuhaikaran ja helttakurjen merkittävä asuinalue.