Poseidonin temppeli lännestä.

 

Poseidonin temppeli pohjoisesta.

Temppeli rakennettiin klassisella kaudella noin vuonna 444–440 eaa. Sen rakensivat ateenalaiset Perikleen toimeksiannosta, ja sen suunnitteli mahdollisesti sama arkkitehti, joka suunnitteli myös Ateenan Agoralla olevan Hefaistoksen temppelin. Temppeli korvasi paikalla olleen vanhemman, keskeneräiseksi jääneen arkaaisen temppelin, jonka rakennustyöt olivat alkaneet noin vuonna 490 eaa. ja joka vaurioitui persialaissotien aikana vuonna 480 eaa. Välivuosina paikalla oli pieni, yksinkertainen temppeli, joka toimi väliaikaisesti Poseidonin kulttikuvan asuntona.[1][2][3]

Temppelin paikka Sunionin niemellä oli ateenalaisille henkisesti tärkeä, sillä se oli viimeinen heidän kotiseutunsa Attikan alue, jonka he näkivät purjehtiessaan Egeanmerelle, ja ensimmäinen, jonka he näkivät palatessaan. Siksi paikka omistettiin Poseidonille, jonka muun muassa uskottiin turvaavan merimatkat. Kreikkalaisessa mytologiassa Menelaos pysähtyi niemellä Troijan sodasta palatessaan haudatakseen perämiehensä Frontiin.[4] Temppelin paikka on myös sama, jossa Theseuksen isän Aigeuksen kerrotaan heittäytyneen mereen väärinkäsityksen seurauksena. Paikalta on löydetty arkeologista aineistoa 700-luvulta eaa. Herodotoksen mukaan ateenalaiset viettivät paikalla uskonnollisia juhlia joka neljäs vuosi viimeistään 500-luvulla eaa.[2][3]

Peloponnesolaissodan aikana temppeli ympäröitiin linnoituksella.[5] Temppeli taantui ajanlaskun alun tienoilla ja sen merkitys väheni siinä määrin, että 100-luvulla Pausanias kuvasi sitä erehdyksessä Sunionin Athenen temppeliksi.[6]

Uudella ajalla paikka sai jäljellä olleista pylväistä nimen Kavokolónes (Καβοκολώνες). Monet romanttisen ajan vierailijat kävivät paikalla ja alueella suoritettiin myös pienimuotoisia tutkimuksia jo 1700-luvun lopulla. Lordi Byron vieraili temppelillä vuonna 1810 ja kirjoitti nimensä yhteen pylvääseen. Alueen varsinaiset tutkimukset alkoivat vuonna 1884 Wilhelm Dörpfeldin johdolla. Järjestelmälliset arkeologiset kaivaukset suoritettiin vuosina 1897–1913 Valérios Stáisin johdolla. Raunioiden kunnostus alkoi vuonna 1875. Sittemmin temppelin jäänteitä on kunnostettu laajalti 1950-luvulta alkaen. Nykyisin paikka on suosittu retkikohde Ateenasta, erityisesti auringonlaskun aikaan.[1][2][7][8]