Portugalilainen linnoitus.

Qešm mainitaan lähteissä antiikin ajoilta. Nearkhos maintisee saaren nimellä Oaracta. Saarella sanottiin olevan Eruthrasin hauta ja sen mukaan annettiin Arabianmeren vanha nimi Erythreanmeri. Osana Persiaa saari oli ilmeisesti Kermānin alainen. Islamin saapumisen jälkeen se liitettiin kuitenkin Fārsin alueeseen.[1]

Hormuzin hallitsija Baha al-Din Ayaz siirsi hovinsa Qešmille vuonna 1301 mongolien tekemän hyökkäyksen jälkeen. Saari kuului tästä lähtien Hormuzin kuningaskuntaan. Saarelta vietiin juomavettä Hormuzille ja se myös itsessään kehittyi tärkeäksi kauppapaikaksi. Portugalilaisen Ruy Freire de Andraden joukot valtasivat saaren vuonna 1621. Portugalilaiset tunsivat sen erilaisin kirjoitusasuin nimillä Queiximi tai Broco. Portugalilaiset rakennuttivat linnoituksen, joka kukistui Englannin Itä-Intian kauppakomppanian tukemassa persialaisten hyökkäyksessä vuonna 1622. Yksi taistelussa kuolleista englanitilaisista oli naparetkeilijä William Baffin. Portugalilaiset tekivät kuitenkin saarelle vielä myöhemmin ryöstöretkiä, jollaisia alkoivat tehdä myös alankomaalaiset.[1]

Portugalilaisten ja alankomaalaisten jälkeen vallasta saarella kamppailivat persialaiset, paikalliset hallitsijat ja Oman.[1]

Saaren talous hyötyi huomattavasti Irakin–Iranin sodan seurauksena, sillä Iranissa suuri osa laivaliikenteestä ohjattiin Persianlahden kärjen satamista lahden suuta kohti. Saari yhdistettiin mantereeseen 2,5 kilometriä pitkällä sillalla ja sittemmin on kaavailtu myös Qešmin kaupungin sataman laajentamista.[2]