Hylätty panssarivaunu Sokotralla

Sokotran nimen alkuperästä on useampia eri teorioita ja niistä yhden mukaan se on johdettu sanskritinkielisestä nimestä dvipa sukhadhara eli vapaasti käännettynä "autuuden saari". Saaret on joskus yhdistetty Vergiliuksen Panchaiaan ja dioskuureihin. Roomalaiset tunsivat saaret mahdollisesti nimellä Dioscoridis Insula. Sokotra oli mahdollisesti Iskuduru, joka mainitaan yhtenä Dareios I:n valtaamana maana. 100-luvulla elänyt Peripluksen nimettömäksi jäänyt kirjoittaja mainitsee osan saaren asukkaista puhuneen kreikkaa ja heidän käyneen kauppaa Arabian ja Intian kanssa. Sokotran erityinen vientituote olivat kilpikonnan kuoret. Kosmas Indikopleustes vieraili saarella 500-luvulla ja kirjoitti sen kreikankielisen väestönosan olevan peräisin ptolemaiosten valtakaudelta. Marco Polo mainitsee saarten ympäristössä harjoitetun valaanpyyntiä. Saaret on tunnettu pitkään myös merirosvojen tukikohtana.[1]

Monet arabimaantieteilijät mainitsevat Sokotran omissa teoksissaan. Saaren asukkaiden mainitaan olevan kristittyjä arabeja ja al-Idrisi mainitsee Aleksanteri Suuren aikanaan korvanneen saaren alkuperäiset ja alkukantaiset asukkaat kreikkalaisilla siirtolaisilla Aristoteleen kehotuksesta. Ensimmäinen eurooppalainen saarilla sittemmin oli portugalilainen Afonso de Albuquerque, joka valtasi saaren vuonna 1507. Portugalin valta ei kuitenkaan jatkunut pitkään. Myöhemmin saarta hallitsivat Masqatin imaami ja Mahran sulttaani. Mahran sulttaanilla oli pääkaupunki Sokotralla Hadibussa. Britit miehittivät saarta viiden vuoden ajan sopimuksella Mahran sulttaanin kanssa vuodesta 1834. Brittiläisen Intian oli tarkoitus ostaa saari sulttaanilta pysähdyspaikaksi laivoille, mutta vuonna 1886 sulttaanikunnasta tuli Yhdistyneen kuningaskunnan protektoraatti ja osa Adenin protektoraattia, jota hallittiin Intiasta käsin. Hallinto siirrettiin Intiasta Lontooseen vuonna 1937.[1]

Ensimmäinen kiitotie saarella valmistui vuonna 1940 ja vuonna 1942 valmistui suurempi kiitotie. Etelä-Jemenin itsenäistyttyä sen kiitotietä käyttivät tukikohtanaan Intian valtamerellä toimineet Neuvostoliiton lentokoneet, minkä lisäksi saarille rakennettiin tukikohta neuvostoliittolaisille laivoille ja sukellusveneille. Etelä-Jemen perusti puolestaan saarille vankileirejä poliittisia vankeja varten. Osa yhdistynyttä Jemeniä Sokotrasta tuli Etelä- ja Pohjois-Jemenin yhdistyessä 22. toukokuuta 1990.[1]

Jemenin sisällissodan aikana Sokotra on paljolti säästynyt muuta maata hävittäneiltä yhteenotoilta. Saaristo oli kansainvälisesti tunnustetun presidentti Abdrabuh Mansur Hadin hallinnon joukkojen alaisuudessa.[2] Kesäkuussa 2020 saariston valtasivat kuitenkin Etelän siirtymäneuvostoa kannattavat taistelijat.[3]