Laivoja Vladivostokissa vuonna 1880.

 

Jenisein ylittänyt rautatiesilta (1899-2007).

 

Jäävahvistettu, vuonna 1896 rakennettu junalautta SS Baikal kuljetti matkustajia Baikaljärven yli.

Venäjällä alettiin 1800-luvulla kiinnostua entistä enemmän Siperian suurista luonnonvaroista. Hallinto oli myös huolestunut mahdollisesta vihollisvaltion maihinnoususta Siperian rannikolle. Alueen puolustaminen valtavien välimatkojen takia olisi erittäin vaikeaa. Venäjä oli oppinut Krimin sodasta, että joukkojen nopea liikuttelu oli tärkeää.

Siperia oli jäänyt kehityksen jalkoihin, ja sieltä puuttui infrastruktuuri. Kulkuyhteydet olivat onnettomat, lähinnä kärrypolkuja ja jokilaivoja. Maan kaakkoisimpaan osaan Vladivostokin kaupunkiin oli perustettu vuonna 1860 sotilastukikohta. Pari vuotta myöhemmin kaupunkiin perustettiin satama, josta tuli Venäjän Tyynenmeren laivaston kotisatama.

Venäjällä virisi ajatus rautatien rakentamisesta Siperian halki. Hanke olisi valtava, siihen kuluisi valtavasti rahaa ja työmiehiä tarvittaisiin paljon. Venäjän hallinnolle laadittiin lukuisia ehdotuksia, etenkin ulkomaisilta yrityksiltä, mutta Venäjä hylkäsi ne peläten ulkomaalaisten vaikutuksen kasvavan maan itäosissa liikaa. Vasta 1880-luvun puolivälissä Venäjän valtio otti ohjat omiin käsiinsä. Se joutui ottamaan hanketta varten lainoja.lähde?

Keisari Aleksanteri III halusi ideoita radan rakentamista varten. Vuonna 1887 järjestettiin kolme tutkimusmatkaa Siperiaan ja Itä-Venäjälle, tarkoituksena selvittää tulevan radan mahdollista reittiä.

Radan rakentaminen aloitettiin 15. helmikuuta 1891 keisarin käskystä. Rautatien peruskiven muurasi kruununperijä Nikolai Aleksandrovitš (myöh. keisari Nikolai II) vierailullaan Kaukoidässä.lähde?

Siperian rataa rakennettiin kahdesta suunnasta, Vladivostokista ja Tšeljabinskistä. Rata rakennettiin neljässä osassa. Se valmistui Venäjän–Japanin sotaan mennessä, mutta vain yksiraiteisena, myöhemmin tosin rakennettiin myös toinen raide koko matkalle.

Matkustajat jouduttiin kuljettamaan lautoilla tai jäätä pitkin Baikaljärven yli, ennen kuin rakennettiin rata kiertämään järvi sen eteläpuolelta. Nykyisen Trans-Siperian radan pääreitti poikkeaa muutenkin alkuperäisestä, Tšeljabinskin kautta kulkeneesta historiallisemmasta ratalinjasta.

Alkuperäisen Siperian radan itäosa kulki Mantšuriassa Kiinan alueen poikki, vaikka sen itäinen päätepiste olikin Venäjän alueella, Vladivostokissa. Tämä osuus radasta tunnetaan myös nimellä Kiinan itäinen rautatie. Venäjän–Japanin sodan jälkeen venäläiset pitivät kuitenkin tärkeänä, että rata olisi kokonaan Venäjän puolella, ja sen vuoksi rakennettiin uusi rata, joka kulkee Venäjän ja Kiinan rajana olevan Amurin pohjois- ja Ussurin itärantaa myötäillen Vladivostokiin. Tämä rata valmistui vuonna 1916.

1920-luvulla rakennettiin Siperian radasta haarautuva rata Novosibirskista Almatyyn, Kazakstaniin. Vuoteen 1956 mennessä saatiin valmiiksi myös Ulan-Udesta alkava rautatie, joka kulkee Mongolian läpi Pekingiin asti. Tämä rataosuus tunnetaan nimellä Trans-Mongolian rata. 1960-luvulla rakennettiin vielä Baikalin–Amurin rautatie eli BAM-rata Itä-Siperiassa kulkemaan pohjoisempana rannikolle asti.lähde?

Koko radan sähköistys saatiin valmiiksi vuonna 2002.