Gizan sfinksi Félix Bonfilsin kuvaamana 1867. Veistos on alkuperäisessä restauroimattomassa kunnossaan ja hartioihin asti hiekkaan hautautuneena. Huomaa mies sfinksin korvan alla.

Sfinksin arvellaan olevan peräisin faarao Khafren ajalta noin vuodelta 2520–2492 eaa. On tosin mahdollista että se olisi paljon vanhempikin.[1]

Sfinksin pää on kovempaa kiveä kuin sen vartalo, joten pää onkin säilynyt paremmin kuin muut osat.[1]

Ajan kuluessa aavikolla puhaltavat tuulet hautasivat Gizan sfinksin kaulaa myöten hiekkaan, kunnes 18. dynastian faarao Thutmosis IV kaivoi sen esiin. Tarun mukaan nuori prinssi Thutmosis oli metsästämässä Gizan pyramidien lähistöllä. Kun hän asettui sfinksin varjoon lepäämään ja nukahti, sfinksi näyttäytyi hänelle unessa ja lupasi, että jos Thutmosis kaivaisi sfinksin esiin hiekasta, hänestä tulisi faarao.[2] Unessa Thutmosis sai tietää myös, että sfinksin edustama Hor-em-akhet-Atum-Khepri-jumala oli hänen isänsä.[2] Thutmosis kaiverrutti tapahtumasta niin kutsutun ”unisteelan”, jossa hän kuvailee unensa. Steelan hän asetti sfinksin jalkojen väliin, jossa se on yhä tänäkin päivänä.[3]

Paikalliset arkeologit ja konservoijat pitäisivät parempana, jos sfinksi hautautuisi uudelleen hiekkaan. Se on hakattu niin helposti rapautuvaan kiveen, että sen pinta jauhautuu melkein sormien välissä. Sfinksiä on myös yritetty hajottaa vuosien saatossa. Tuntematon sheikki määräsi sfinksin hajotettavaksi, mutta hakuilla varustetut miehet eivät saaneet sfinksiä rikki, jolloin sitä alettiin pelätä. Sen jälkeen sfinksi on saanut olla rauhassa tuhoamisyrityksiltä, mutta eroosio on kuluttanut sitä lisää. Siitä irtoaa jatkuvasti suuria paloja ja eri aikakausien konservoijat ovat lisänneet hävitystä käyttämällä virheellisiä menetelmiä (mm. betonilaastia). Myös keinokastelu ja sen mukanaan tuoma suola aavikolta, sekä suuri matkailijoiden määrä ovat vahingoittaneet sfinksiä. Sfinksin parta on irronnut, ja nykyisin sitä säilytetään British Museumissa Lontoossa.[4]